13 helmikuuta, 2010

Miksi

Olenko minä joku jätesanko, johon voi kaataa mitä vain? Jos sinulla on vaikeaa siskosi- tai työpaikan kanssa, niin minä en halua olla se johon kiukuttelusi kohdistat. Mene vaikka salille hakkaamaan tai potkimaan nyrkkeilysäkkiä, ja pura siellä kiukkusi.

Olenko arvostellut ulkonäköäsi? Miksi sinä teet niin? Miksi minä en kelpaa sellaisena kuin olen? Miksi sinä arvostelet kaikkea tekemääni? Mikään ei tunnu kelpaavan. Laitoin lihapataa.  Sanoin sinulle, että avaat suusi vain, että voit syödä. Mutta ei. Et voinut olla hiljaa, vaan aloitit mollaamisen. Tämä ei maistu samalle kuin Kyproksella. Tästä puuttuu jotain ja niin edelleen. Laitoin lihapataa vasta toisen kerran, joten miten ihmeessä se vielä voisi olla täydellistä. Mene syömään kyprokselle, siellä saat oikeanlaista lihapataa. Arvaa oliko mukava syödä? Ei ollut.
Minä en ole täydellinen, eikä minusta sellaista koskaan tule. Sinun on hyväksyttävä minut karvoineen päivineen, kaikkine puutteineen.
"Haluan, että olet terve" kukapa ei halua olla terve, "Haluan, että olet laihempi" Haluan sitä ja tätä, rapsuta. 

En saanut edes sairastaa, piti ruveta terveeksi. Niin, kävin taas psykiatrilla, mutta en halunnut kertoa siitä koska minulle on tullut tunne, että suhtaudut vihamielisesti sairauteeni. En käskystäsi muutu terveeksi. Minullakin on ongelmia, mutta yritän olla purkamatta niitä sinuun.  Meillä molemmilla on ongelmia. Tiedän, että et ole niin vahva kuin monet luulevat, ja se ilmeisesti vaikuttaa käytökseesi. Taakkaa on liikaa kannettavaksi. Kaksi sairasta ja työpaikan aiheuttama stressi. Mutta voisitko silti vähemmän arvostella ja moittia ja mennä vaikka sinne salille? Useasti ole luvannut parantaa tapasi, mutta lupaus ei ole kovin kauaa kestänyt. Miten lie nyt?

Tuntuu kuin olisit järkyttynyt, että olen nykyään monesta asiasta erimieltä ja en halua tehdä kaikkea kanssasi, kuten käydä tansseissa. "Kyllä rakkaani" on ollut tähän asti oikea vastaus ja muu ei ole kelvannut. Mutta ei se niin voi aina mennä, että teemme jotain, koska sinä haluat. Ajattelet terveyttäni, kun vaadit liikkumaan, tai niin ainakin sanot. Vai onko se pelkoa, että jäät yksin vanhuuteen? Haluat, että elän kanssasi ainakin sata vuotiaaksi.

Hiljaisuuden vankilasta on vaikea päästä pois. Valitettavasti olen kasvanut siihen, että on parempi olla hiljaa ja vaieta ajatuksensa, koska seuraukset olivat ikävät, jos rehellisesti kertoi mielipiteensä. Olen sen joskus sanonut sinulle, että pelkään sinua jollakin tavoin. Äänesi, käytöksesi ja olemuksesi tuo jotenkin isän mieleen ja silloin menen lukkoon.
Harvapää kun olet, niin ethän sinä sitä muista.

Nyt olemme sitten tässä pisteessä, että kirjoitan, koska se on helpompaa. Kait tämä on parempi kuin ei mitään.

Miten tästä eteenpäin?