Fiinimmin

Pakinaperjantai

Saappaat olivat komerossa, ne olivat olleet siellä jo pitkään. Uudet saappaat, lähes käyttämättömät.
Matias katseli ulos ikkunasta . Siellä satoi. Töihin pitäisi lähteä, mutta ei oikein huvittanut. Mitähän sitä laittaisi jalkaan? Taas kengät ja sukat kastuu manaili Matias. Laita saappaat vaimo ehdotti. Saappaat? No, en tasan laita, se on varma sanoi Matias.

Kengät vettä lotisten Matias saapui työpaikalle. Mutta fiinimmin.

Lapsuus

Lapsuus
Toiset hymyilevät, toisilla katkerat juonteet
muistoja, menneestä.

Lapsuus
Onnelliset hymyilevät, koti, toisilla katkerat juonteet
muistoja, menneestä

Lapsuus
muistoja menneestä

Juoksukilpailu

Pakinaperjantai

Juoksukilpailu

Poika sanoi äidilleen: "Mä voitan sut, juostaan raput ylös". Yy, kaa, koo hep. Juoksu alkoi, poika johtaa, hän on varma voitostaan. Mutta voi! äiti kirii rinnalle ja melkein ohi. Maali!
Äiti sanoi, että: "tasapeli" Mutta poika on varma, että äiti oli ainakin jalan verran edellä. "Kuis vanha sä oot"? kysyi poika. Äiti vastasi: "Melkein kolmekymmentä". "Ei uskois, et noin vanha jaksaa juosta noin kovaa" tuumasi poika. Äiti nauroi, eikä poikakaan ollut katkera tappiostaan.

Äiti

Pakinaperjantai

Minä en tainnut olla koskaan hyvä äiti? äiti sanoi yllättäen.
Minä, minä mietin, mitä sanoisin.

Nyt, vuosia myöhemmin, mietin ottaisinko äidin luokseni asumaan.

Isä

Pakinaperjantai haaste.

Isä!

Miksi on vaikea antaa anteeksi? Olla kuin isä ja poika.
Yritit ratkoa ongelmat alkoholilla. Ankara ja ruumiillinen kuritus oli ainoa kasvatuskeino, jonka tunsit. Olet isäsi poika.

Ajoit pois vaimosi, äitini. Ajoit veljeni ennenaikaiseen hautaan.

Olin kahdeksantoistavuotias, kun muutin pois luotasi. Se oli minulle helpotus, elämä alkoi. Mutta katkeruus säilyi, muuttuen vihaksi ajoittain.

Sinä jatkoit elämääsi ja ihmettelit miksi en käy luonasi. Olit aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut. Vuosien kuluessa katkeruuteni hieman laantui ja yritin tehdä sovintoa. Mutta miksi se ei onnistunut? Tuntuu kuin se ei olisi sinua kiinnostanut. Luovutin.

Vuosia myöhemmin yritit tehdä sovintoa, mutta minä en kuunnellut. Luovutit.

Hait sääliä. Sen sinä osaat. Kerroit, että sinulla on Parkinsonin-tauti. Hetken luulin, että pääsemme sopuun ja kävin luonasi hieman useammin. Hetken luulin, että pääsemme sopuun, mutta väänsit televisiota kovemmalle. Uutiset ja urheilu, ne olivat tärkeämpiä kuin minä.
Nyt, kun olet vanha ja sairas toivot yhä, että kävisin luonasi useammin. Suljet jopa television. Minä olen katkera, aina vain. En vieläkään voi antaa anteeksi, koska kiellät kaiken. Kaiken sen mistä lapsuudessani sain kärsiä. Et halua. Tiedän, että muistissasi ei ole vikaa, sen olen huomannut. Muistat sen mikä on tarpeellista.

Miksi minä muistan? Miksi en voi unohtaa?

Isä!

Miksi on vaikea antaa anteeksi? Olla kuin isä ja poika.

Vesi

Tarinamaanantai

Talonmies Aatos Pikkarainen huuhteli jalkakäytävää, antoi veden virrata solkenaan. Viikonlopun jäljet piti siivota pois. Kello oli hieman yli viiden aamulla, joten jalankulkijoista ei ollut vielä harmia.

Pikkarainen huomasi tai pikemmin tiesi, että Ensio Koljonen oli verhojen takana katselemassa sekä tekemässä muistiinpanoja. Taloyhtiön hallitus saisi taas valituksia hänestä. Koska se oikein nukkuu, mietti Pikkarainen. Pitäisi vaihtaa taloyhtiötä, vaikka kaikki ne taitavat olla samanlaisia huokasi Pikkarainen.

Taitaa tulla kuuma päivä mietiskeli Aatos ja katseli pilvettömälle taivaalle. Aatos katseli nousevaa aurinkoa sekä tervapääskyjä ja yritti kuunnella niiden viserrystä. Viserryksen sijasta kuului Ension nariseva ääni: Eikö työ maista? Koljonen oli avannut ikkunan ja tuijotti vihaisena ulos. Mitä te meinaatte, antakaa veden virrata? sanoi Koljonen. Silloin vasta Aatos huomasi, että letkusta ei tullut vettä. Mitä ihmettä? Mitä nyt? Käyn tarkistamassa miksi vettä ei tule sanoi Aatos, ja kysyi ohimennen kiusatakseen Koljosta, oliko taloyhtiö jättänyt vesilaskun maksamatta? Ennen kuin Koljonen ehti vastaamaan mitään Pikkarainen katosi nurkan taakse etsimään vesipulan syytä. Syy löytyi heti, etsimättä. Kuljetusliike Roskanen ja ipanat oli kielloista huolimatta peruuttanut auton sisäpihalle ja samalla vesiletkun päälle. Mitä himskattia noitui Aatos. Samassa Pikkarainen kääntyi ja paineli takaisin kiireesti, sillä hän huomasi että auto oli tuotapikaa lähdössä. No, missä vika? Miksi vettä ei tule? kyseli Koljonen. Pikkarainen otti letkun ja odotti. Tehkää jotain huusi Koljonen vihaisena. Tehkää jotain, minä teen teist.. Koljosen huuto hukkui vesiryöppyyn, jonka hän sai päällensä.

Muutamaa päivää myöhemmin taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ihmetteli Aatokselle, miksi Ensio Koljonen oli niin hiljakseen ja rauhallinen. Jaa, mistäpä sitä voi tietää. Hänelle kuulemma sattui vesivahinko totesi Aatos Pikkarainen.

Caaca ja Pikkis

Pakinaperjantai

Helsinki. Veli halusi herneputken. Pikkis keksi, että viereisellä ratapihalla olevista höyryvetureista niitä saisi ja oikein lasiset. Kiivettyään veturiin ongelmaksi muodostui se miten ne saisi irti. Onneksi penkin alta löytyi iso jakoavain, jolla voi naputella putket irti. Jakoavaimella napautus putkeen. Putki hajosi teräviksi piikeiksi. Seuraava putki. Sekin hajosi teräviksi siruiksi. Seuraava putki. Seuraava veturi. Seuraava veturi. Juuri kun vihdoin, melkein ehjä putki oli kädessä, Toralinnan -rautatieläisten kerrostalon- talonmies yllätti itse teossa. Ei auttanut selitykset. Väärät veturit. Ei ne olleetkaan hylättyjä.

Kesäsiirtola, jossakin. Caaca sai lempinimensä.

Lauritsala. Caaca neuvoi mistä kioskista voi ostaa maissipiipun ja mistä saa Kiltaa tai Claania.

Lappeenranta, Pusupuisto. Pieniä lepatttavia liekkejä siellä täällä. Caaca ja Pikkis olivat keräämässä kastematoja. Caaca oli saanut päähänsä ostaa virvelin. Samoin sen, että rahat virveliin kerätään kastematoja myymällä. Monet illat selattiin Nyt Nappaa-luetteloa ja katseltiin vieheitä ja vapoja sekä haaveiltiin suurista kaloista. Kastematoja kerättiin, kunnes niitä oli riittävästi myynnin aloittamiseen. Prinsessa Armadan vieressä niitä oli hyvä myydä ja kauppa kävi. Kesän lopussa rahat olivat vihdoin kasassa virvelin ostoon. Virveli jäi ostamatta. Ei ostettu mitään muutakaan.

Junassa matkalla kotiin. Juna oli puksuttanut Kouvolasta kohti Inkeroista jonkin aikaa, kun Pikkis huomasi yllätten, että mehän olemme tulossa Inkeroisiin ja ryntäsi suin päin ovelle sekä ulos junasta, kun juna pysähtyi. Pikkis upposi lumihankeen, kun ei katsonut mihin hyppää. Väärälle puolen junaa tietenkin. Caaca seisoi ovella ja naureskeli ettei me vielä olla Inkeroisissa, tää on Tehtaanmäki. Juna lähti liikkeelle, mutta umpihangessa Pikkis ei päässyt takaisin junaan. Voi itku! Caaca ryntäsi takaisin sisälle ja kohta lensi matkalaukku ja muut nyssäkät hankeen ja Caaca perässä. Ratajätkät katselivat ja olivat huolissaan pojista. Kun heille selvisi, että matka oli Inkeroisiin he naureskelivat ja kertoivat matkaa olevan vain kilometrin verran. Matkalla alkoi lumisota, joten kävely sujui hitaasti, mutta kiirettä ei ollut, junan vaihtoon oli aikaa. Asemalla vielä viimeiset lumisodat ennen junaan nousua.

Metsäkylä. Romanttinen, hempeä ja vakava Caaca alkoi kuoriutumaan. Pikkis oli ihmeissään. Vielä kuitenkin yhteiset nuotiot metsässä ja ruisleivän paistoa nuotiossa, runsaasti voita. Vaeltelua metsissä. Keskustelua tulevaisuudesta. Vakavahenkistä jopa. Pikkis oli ihmeissään. Caaca aloitti keskikoulun.

Metsäkylä Lämmin kesä. Menojalkaa vipatti, mutta lupa puuttui. Caaca halusi ja pääsi ulos. Pikkis joutui sulkemaan oven lähtijän perään ja hiipimään takaisin sisälle. Hälytyslangan ulos laskettuaan saattoi käydä nukkumaan. Aamuyöllä Caaca veti langasta ja peltinen jalkapallopeli rämisi, jolloin Pikkis hiipi alas ja päästi kulkijan sisälle. Caaca kertoi yöstä sen mitä katsoi tarpeelliseksi ja poltti piipussa koivunlehtiä. Pikkis yritti nukkua, mutta Caaca haaveili ja jutteli. Näin jatkui kesä elokuuhun. Vain lievää huutoa yöllisistä seikkailuista. Tietenkin kolina kuului vanhempien makuuhuoneeseen. Muutto jälleen.

Hamina. Caaca löysi ikäistään seuraa. Kotiarestia. Mennä piti, aina vain. Caaca odotti isän yövuoroa ja lähti yöhön. Pikkis joutui kertomaan, että kukaan ei ollut poistunut. Joskus jäit kiinni ja taas tuli kotiarestia. Se ei sinua lannistanut. Poistuit aina kun voit. Vielä jaksoit nauraa ja ilakoida silloin tällöin. Kiusata Pikkistä ja lauleskella Hectorin Palkkasoturia. Äidin Partneraski kului omituisen nopeasti. Vihdoin tupakat talon puolesta, tosin vain aski viikossa. Sokkoa kerrostalon pimeässä alakerrassa, mutta mihin katosivat Caaca ja tytöt. Sokko loppui ja kesä. Koulu alkoi. Caaca halusi lopettaa keskikoulun. Silloin tällöin keskustelimme. Olit muuttunut vakavaksi. Joskus suunnittelit tulevaa ja haavelit, kuten tapanasi oli, mutta aina vain harvemmin. Pikkis ei aina jaksanut kuunnella, lapsi vielä.

Hamina, joulunalus. Kysyit tulenko saattaamaan? Lupasin tulla. Seuraavana päivänä hait joulutodistuksen. Kävit kotona. Poistuit hiljaa, ettei kukaan kuule, kuten tapanasi oli.

Hamina, Ristniemi. Kävin saattamassa Caacan.