Vesi

Tarinamaanantai

Talonmies Aatos Pikkarainen huuhteli jalkakäytävää, antoi veden virrata solkenaan. Viikonlopun jäljet piti siivota pois. Kello oli hieman yli viiden aamulla, joten jalankulkijoista ei ollut vielä harmia.

Pikkarainen huomasi tai pikemmin tiesi, että Ensio Koljonen oli verhojen takana katselemassa sekä tekemässä muistiinpanoja. Taloyhtiön hallitus saisi taas valituksia hänestä. Koska se oikein nukkuu, mietti Pikkarainen. Pitäisi vaihtaa taloyhtiötä, vaikka kaikki ne taitavat olla samanlaisia huokasi Pikkarainen.

Taitaa tulla kuuma päivä mietiskeli Aatos ja katseli pilvettömälle taivaalle. Aatos katseli nousevaa aurinkoa sekä tervapääskyjä ja yritti kuunnella niiden viserrystä. Viserryksen sijasta kuului Ension nariseva ääni: Eikö työ maista? Koljonen oli avannut ikkunan ja tuijotti vihaisena ulos. Mitä te meinaatte, antakaa veden virrata? sanoi Koljonen. Silloin vasta Aatos huomasi, että letkusta ei tullut vettä. Mitä ihmettä? Mitä nyt? Käyn tarkistamassa miksi vettä ei tule sanoi Aatos, ja kysyi ohimennen kiusatakseen Koljosta, oliko taloyhtiö jättänyt vesilaskun maksamatta? Ennen kuin Koljonen ehti vastaamaan mitään Pikkarainen katosi nurkan taakse etsimään vesipulan syytä. Syy löytyi heti, etsimättä. Kuljetusliike Roskanen ja ipanat oli kielloista huolimatta peruuttanut auton sisäpihalle ja samalla vesiletkun päälle. Mitä himskattia noitui Aatos. Samassa Pikkarainen kääntyi ja paineli takaisin kiireesti, sillä hän huomasi että auto oli tuotapikaa lähdössä. No, missä vika? Miksi vettä ei tule? kyseli Koljonen. Pikkarainen otti letkun ja odotti. Tehkää jotain huusi Koljonen vihaisena. Tehkää jotain, minä teen teist.. Koljosen huuto hukkui vesiryöppyyn, jonka hän sai päällensä.

Muutamaa päivää myöhemmin taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja ihmetteli Aatokselle, miksi Ensio Koljonen oli niin hiljakseen ja rauhallinen. Jaa, mistäpä sitä voi tietää. Hänelle kuulemma sattui vesivahinko totesi Aatos Pikkarainen.