25 marraskuuta, 2006

Caaca ja Pikkis

Pakinaperjantai

Helsinki. Veli halusi herneputken. Pikkis keksi, että viereisellä ratapihalla olevista höyryvetureista niitä saisi ja oikein lasiset. Kiivettyään veturiin ongelmaksi muodostui se miten ne saisi irti. Onneksi penkin alta löytyi iso jakoavain, jolla voi naputella putket irti. Jakoavaimella napautus putkeen. Putki hajosi teräviksi piikeiksi. Seuraava putki. Sekin hajosi teräviksi siruiksi. Seuraava putki. Seuraava veturi. Seuraava veturi. Juuri kun vihdoin, melkein ehjä putki oli kädessä, Toralinnan -rautatieläisten kerrostalon- talonmies yllätti itse teossa. Ei auttanut selitykset. Väärät veturit. Ei ne olleetkaan hylättyjä.

Kesäsiirtola, jossakin. Caaca sai lempinimensä.

Lauritsala. Caaca neuvoi mistä kioskista voi ostaa maissipiipun ja mistä saa Kiltaa tai Claania.

Lappeenranta, Pusupuisto. Pieniä lepatttavia liekkejä siellä täällä. Caaca ja Pikkis olivat keräämässä kastematoja. Caaca oli saanut päähänsä ostaa virvelin. Samoin sen, että rahat virveliin kerätään kastematoja myymällä. Monet illat selattiin Nyt Nappaa-luetteloa ja katseltiin vieheitä ja vapoja sekä haaveiltiin suurista kaloista. Kastematoja kerättiin, kunnes niitä oli riittävästi myynnin aloittamiseen. Prinsessa Armadan vieressä niitä oli hyvä myydä ja kauppa kävi. Kesän lopussa rahat olivat vihdoin kasassa virvelin ostoon. Virveli jäi ostamatta. Ei ostettu mitään muutakaan.

Junassa matkalla kotiin. Juna oli puksuttanut Kouvolasta kohti Inkeroista jonkin aikaa, kun Pikkis huomasi yllätten, että mehän olemme tulossa Inkeroisiin ja ryntäsi suin päin ovelle sekä ulos junasta, kun juna pysähtyi. Pikkis upposi lumihankeen, kun ei katsonut mihin hyppää. Väärälle puolen junaa tietenkin. Caaca seisoi ovella ja naureskeli ettei me vielä olla Inkeroisissa, tää on Tehtaanmäki. Juna lähti liikkeelle, mutta umpihangessa Pikkis ei päässyt takaisin junaan. Voi itku! Caaca ryntäsi takaisin sisälle ja kohta lensi matkalaukku ja muut nyssäkät hankeen ja Caaca perässä. Ratajätkät katselivat ja olivat huolissaan pojista. Kun heille selvisi, että matka oli Inkeroisiin he naureskelivat ja kertoivat matkaa olevan vain kilometrin verran. Matkalla alkoi lumisota, joten kävely sujui hitaasti, mutta kiirettä ei ollut, junan vaihtoon oli aikaa. Asemalla vielä viimeiset lumisodat ennen junaan nousua.

Metsäkylä. Romanttinen, hempeä ja vakava Caaca alkoi kuoriutumaan. Pikkis oli ihmeissään. Vielä kuitenkin yhteiset nuotiot metsässä ja ruisleivän paistoa nuotiossa, runsaasti voita. Vaeltelua metsissä. Keskustelua tulevaisuudesta. Vakavahenkistä jopa. Pikkis oli ihmeissään. Caaca aloitti keskikoulun.

Metsäkylä Lämmin kesä. Menojalkaa vipatti, mutta lupa puuttui. Caaca halusi ja pääsi ulos. Pikkis joutui sulkemaan oven lähtijän perään ja hiipimään takaisin sisälle. Hälytyslangan ulos laskettuaan saattoi käydä nukkumaan. Aamuyöllä Caaca veti langasta ja peltinen jalkapallopeli rämisi, jolloin Pikkis hiipi alas ja päästi kulkijan sisälle. Caaca kertoi yöstä sen mitä katsoi tarpeelliseksi ja poltti piipussa koivunlehtiä. Pikkis yritti nukkua, mutta Caaca haaveili ja jutteli. Näin jatkui kesä elokuuhun. Vain lievää huutoa yöllisistä seikkailuista. Tietenkin kolina kuului vanhempien makuuhuoneeseen. Muutto jälleen.

Hamina. Caaca löysi ikäistään seuraa. Kotiarestia. Mennä piti, aina vain. Caaca odotti isän yövuoroa ja lähti yöhön. Pikkis joutui kertomaan, että kukaan ei ollut poistunut. Joskus jäit kiinni ja taas tuli kotiarestia. Se ei sinua lannistanut. Poistuit aina kun voit. Vielä jaksoit nauraa ja ilakoida silloin tällöin. Kiusata Pikkistä ja lauleskella Hectorin Palkkasoturia. Äidin Partneraski kului omituisen nopeasti. Vihdoin tupakat talon puolesta, tosin vain aski viikossa. Sokkoa kerrostalon pimeässä alakerrassa, mutta mihin katosivat Caaca ja tytöt. Sokko loppui ja kesä. Koulu alkoi. Caaca halusi lopettaa keskikoulun. Silloin tällöin keskustelimme. Olit muuttunut vakavaksi. Joskus suunnittelit tulevaa ja haavelit, kuten tapanasi oli, mutta aina vain harvemmin. Pikkis ei aina jaksanut kuunnella, lapsi vielä.

Hamina, joulunalus. Kysyit tulenko saattaamaan? Lupasin tulla. Seuraavana päivänä hait joulutodistuksen. Kävit kotona. Poistuit hiljaa, ettei kukaan kuule, kuten tapanasi oli.

Hamina, Ristniemi. Kävin saattamassa Caacan.

1 kommentti:

Kaneli kirjoitti...

1. Laurier Rose Says:
18. marraskuuta 2006
Jopas oli tunnelmallinen. :)

2. Isopeikko Says:
19. marraskuuta 2006
Tarina taitaa tulla syvältä. Välillä kerrot meille, välillä puhut Caacalle. Lakonisuutesi ei aivan peitä sanojesi merkityksiä. Sanoissa on kaipausta. Varsinkin viimeisellä rivillä.

Kaneli
19. marraskuuta 2006
Kiitoksia kommenteista.
Laurier Rose: Tunnelmaan pyrin. Hyvä jos onnistuin.

Isopeikko: Olen vasta aloittanut tälläisen kirjoittamisen. Ei oikein vielä suju.Lyhytsanainen. Huomasin itsekin sen. Ei ollut tarkoituskaan peittää, ei ainakaan kokonaan, mutta ihan avoimesti en voi asiaa ilmaista. Luotin siihen, että lukija huomaa mistä on kyse.

Kaipausta? Kyllä. Vaikka tapahtumasta on jo melkein neljäkymmentä vuotta.