Kolme resuista miestä istui rantakalliolla aamuauringon kajossa ja katseli merelle, ihmetellen mitä oli tapahtunut.
Kalle Airaksinen 52-vuotta eläkeläinen. Tuhnu-Kallena paremmin tunnettu. Joutui eläkkeelle valtavien ilmavaivojen vuoksi. Leikkauksessa unohtui sideharsotuppo sisuskaluhin. Tuppo poistettiin mutta se oli myöhäistä. Tuppo kerkesi aiheuttamaan pysyvän vaurion, ilmavaivat.
Taisto Meriläinen, sotilasmestari evp eläkkeellä. Hän oli muuten mukava mies mutta hieman huolimaton. Kunhan on sinnepäin, kuultiin Taiston usein sanovan.
Taisto ajeli kohti Villikissa-baaria, jossa Tuhnu-Kalle odotteli. Et kai ole syönyt hernekeittoa? Kysyi Taisto ensimmäiseksi, kun Kallen tavarat lastattiin kyytiin. En ole, vakuutti Kalle. Matka jatkui kohti venevalkamaa.
Urpo Nikula, sotilasmestari evp eläkkeellä, odotteli kärsimättömänä. Hänen veneensä ”Vanha Norppa” oli puunattu ja huollettu viimeisen päälle. Niuho Nikula vilkuili kelloaan ja kiukutteli myöhässäolijoista, samalla vahaten ja kiillottaen veneen kantta.
Vihdoin Tuhnu-Kalle ja Taisto saapuivat. Niuho Nikula katseli, kun tavaroita nosteltiin juuri vahatulle kannelle. Verenpaine nousi kohisten. Olisihan sitä voinut perän kautta, yritti Niuho Nikula, mutta kukaan ei kuunnellut. Taisto oli sinnepäin ja Kalle tuhisi hiljaa.
Joutilaat miehet valmistautuivat lähtemään merelle ja heti puolenpäivän jälkeen kaikki oli valmista, kun Niuho Nikula sai tavarat järjestettyä Taiston jäljiltä oikeille paikoille. Nikula käynnisti moottorin ja matka alkoi. Matka suuntautui ulkomerelle. Kuten veneillessä usein on tapana, niin myös tällä kertaa, kapteeni Urpo kaivoi pullon esille ja tarjosi juotavaa. Juotava rentoutti mukavasti Urpoa ja muita miehistön jäseniä. Liika niuhotus karisi Urposta. Matkalla Taisto räpläsi harjoittelumielessä jotain narua, aukoi solmua ja yritti saada samanlaisen aikaiseksi mutta ei onnistunut, vain sinnepäin. Mielessä kangasteli oma vene. Iltapäivällä Vanha Norppa saapui Paukku-saaren edustalle. Miehistö valmistautui nousemaan maihin.
Urpo Nikula, jostain kumman syystä, käski Taistoa heittämään ankkurin. Tuhnu-Kallea ei uskaltanut pyytää, koska ponnistus saattaisi aiheuttaa tuhnuja. Sinnepäin sanoi Taisto, kun ankkuri molskahti veteen. Taisto, sido kiinnitysköysi, vaikka tuon kiven ympärille sanoi Urpo osoittaen sopivan näköistä murikkaa rannalla. Yleensä Urpo hoiti itse ankkurin ja kiinnitysköydet mutta miten lie nyt lipsahti.
Mitenkä nämä solmut oikein? Noh! Kuhan on! Pysyyhän se näinkin, sinnepäin manasi Taisto.
Vene oli ankkuroitu ja tavarat eli teltta, evästä ja juomista kannettu maihin. Tarkoitus oli yöpyä veneessä, joten telttaa luultavasti ei tarvita vaikka se mukana olikin. Tuhnu-Kalle ehkä joudutaan eristämään, mutta vain ehkä.
Kalle, Taisto ja Urpo, kolme onnellista miestä istuvat rantakalliolla ja keskustelevat elämän tärkeistä asioista kuten: miksi naiset ovat olemassa? Onko ja miksi, jos on? Onko avaruudessa älytöntä elämää? Voittaako joku formula F1-mestaruuden?
Ilta kului rupatellen, evästä syöden ja juomia nauttien. Taisto ja Urpo eivät huomanneet, kun Kalle söi himoitsemaansa tuoretta ruisleipää. Suunniteltiin seuraavan päivän ohjelmaa. Kalastusta, henkevää keskustelua, loikoilua ja naatitaan. Silloin kuului omituinen possahdus mereltä. Miehet havahtuivat mutta kun eivät havainneet mitään outoa jatkoivat keskustelua. Keskustelu jatkui. Aika kului. Ääni alkoi kohoamaan, kun päästiin urheilun saralle mutta aleni jälleen kun ruvettiin esittelemään arpia, joita oli tullut vuosien myötä. Taas kuului omituinen tusahdus. Taisto ja Urpo katsoivat Tuhnu-Kallea, mutta tämä ei myöntänyt tehneensä mitään. Ääni kuului mereltä sanoi Kalle. Niin taisi, samankaltainen kuin se aikaisempi ääni totesi Urpo. Niuho Nikula palasi takaisin ja totesi, että olisi aika käydä nukkumaan, kello lähentelee jo puolta yötä, jos aiotaan lähteä aamulla kalaan.
Pikaisen neuvottelun päätteeksi ja varmuuden vuoksi Kalle päätettiin eristää ja laittaa telttaan nukkumaan. Kalle vastusti ajatusta mutta minkäs teet. Kapteenin sana on veneessä laki. Kallelle kasattiin pikaisesti teltta ja miehet kömpivät nukkumaan, Taisto ja Urpo veneeseen ja murjottava Tuhnu-Kalle telttaan.
Myöhemmin yöllä nousi tuuli ja Kallelle tuli kylmä teltassa. Kalle päätti mennä veneeseen nukkumaan. Ajatuksesta tekoihin ja niin hän hiipi veneen luo. Otti köydestä kiinni ja nousi veneeseen. Taiston tekemä kiinnitys petti mutta sitä ei Kalle huomannut. Tuuli yltyi ja painoi venettä ulos. Vanha Norppa keinui hetken ankkurin varassa, kunnes köysi petti Taiston jäljiltä.
Hytissä ilma alkoi olla kelvotonta. Taisto heräsi Tuhnu-Kallen tuhnuihin ja kömpiessään ulos herätti myös Urpon, joka ei hetkeen tajunnut missä oli ja miksi. Veneen perässä Taisto pisti tupakaksi ja rupesi hiljalleen rauhoittumaan. Vihdoin Urpo tuli jotenkin tolkkuihin ja herätti Kallen, kysellen mitä sinä hytissä teet? Mutta ei voinut oleskella pidempään vaan poistui Taiston luo ulos raittiiseen ilmaan.
Merenpohjassa kupli. Vuosien saastuminen ja pohjaan vajonneet kasvit tuottivat hapettomassa pohjassa metaania. Urpo katseli tupakoivaa Taistoa ja pyysi savuketta. Taisto sanoi no, mikä ettei ja ojensi savukkeen Urpolle.
Pohjasta nousi valtava kaasupurkaus kohti pintaa.
En minä yleensä polta mutta täällä merellä joskus.. silloin Urpo huomasi sytyttäessään savuketta, että vene ajelehti. Tuhnu-Kalle avasi hytin oven ja kaasupurkaus saavutti pinnan. Kuului valtava pamahdus ja vene kiisi ilmanpaineen ja aallon voimasta kohti Paukku-saarta.
Kolme resuista miestä istui Paukku-saaressa ja katseli rannikkovartioston veneen lähestymistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti